Featured Slider

Kierrätyskeittiön alkumetrit

Kotiseutumatkailu on kivaa, varsinkin, kun sivutuotteena on saatu edullisesti meille täyspuinen keittiö. Kaappeja on haettu Akaalta, kotkasta, Helsingistä ja Laitilasta, eli aika laajasti on katseltu kaunista kotimaata. Kaikki tarvittavat kaapit on nyt kasassa ja seuraavana vuorossa entisöintityöt.

Koko keittiö tulee rakentumaan näistä aidoista elementeistä, ei yhtään lastulevyä. Onnea on käsistään todella kätevä mies, niin voin täysillä luottaa onnistuneeseen lopputulokseen. Minun kontolleni jää kaappien uudelleen maalaus, värien ja tapetin valinta, sekä valmiin keittiön sisustaminen.
Vielä olen siinä vaiheessa, että mietin kummanlaiset vetimet valitsen.. nuo puiset, vai messinkiset lankavetimet..




Eristyshommia ja mikä ihmeen valeura..

Vitsit on jo kesäkuu!! Muutama viikko on vierähtänyt kuin siivillä vapaahetkien mennessä villoituspuuhissa. Valitsimme eristykseksi selluvillan sen hygroskooppisten ominaisuuksien vuoksi. Selluvillan kanssa ilmansulkuna käytämme kangasvahvisteista ilmansulkupaperia, joka soveltuu erityisesti hygroskooppisten eristeiden ilmansuluksi. Se mahdollistaa hengittävän rakenteen ja on kuivumiskykyinen molempiin suuntiin. Valitsimme tämän vaihtoehdon mm. sen asennusteknisten ominaisuuksien vuoksi, se on kivampi asentaa varsinkin nurkissa, kuin ihan paperi.





Lisänä meille tulee selluvillan päälle huokolevyä, joka jääkin osin seinälevymateriaaliksi pinkopahvitettuna. Selluvilla on mukavaa villoitettavaa, kun se ei kutise iholla, vaikka pölyääkin jonkun verran. Seiniin ja vinokattoihin meillä valittiin levyvilla ja ala- sekä yläpohjaan puhallettava selluvilla. Selluvillan leikkaaminen oikean kokoiseksi on ihan oma lajinsa ja meidän huushollissa se on tehty mahdollisimman vaikeaksi, sillä sekä uudessa-, että vanhassa osassa on runkojako jotain ihan muuta, kun villalevyn koko... ei ole käynyt aika pitkäksi. No, eiköhän ne aikataulut ole tehty rikottaviksi joka raksaprojektissa ;) Selluvillan leikkaamiseen on valmistajilla saatavilla ihan omat veitsimäiset sahat, jotka on paras mahdollinen väline villan leikkaamiseen ja muotoiluun. Terää saa teroittaa kyllä useasti.






Kaiken puutavaran, sekä eristeet ja ilmansulut meille toimittaa mun mittakaavassa maailman avuliain ja asiantuntevin Hakulan Puu Oy. Siellä meitä on palvellut Henry, jolla on ihan mieletön asiantuntemus perinnekohteista ja eri aikakausina käytetyistä materiaaleista ja mm. paneelien ja listojen profiileista eri aikakausien taloissa. On ilo asioida liikkeessä, jossa ymmäretään miksi rakennamme niinkuin rakennamme ja lisäksi saamme aina kysymyksiimme asiantuntevat vastaukset ja meitä on aina aikaa palvella. Arvostan!

Hometalosta takaisin rintamamiestaloksi

Se hetki on tullut, jolloin meillä ei ole enää hometaloa. Voin turvallisin mielin sanoa, että hometta ei meillä enää ole, eikä tule. Oireilemme edelleen hyvin herkästi huonoissa tiloissa, lähes päivittäin joku meistä osuu johonkin kauppaan, jonkun kotiin, tai julkiseen tilaan, jossa saamme oireita homeista tai kemikaaleista. Iloksemme voimme todeta, että entinen hometalomme, tuleva kotimme ei aiheuta meille enää oireita. Sen kunniaksi uudistin hieman blogin ulkoasuakin.




Usein kuulee sanottavan, kerran hometalo, aina hometalo. Meidän kodissamme tämä ei pidä paikkaansa. Kaikki homeiset rakenteet ja paljon myös tervettä, mutta mahdollisesti itiöistä saastunutta rakennetta on purettu, sekä toki samalla on selvitetty miksi kyseinen rakenne on alunperin vaurioitunut. Uudelleen rakennuksessa on nimenomaan otettu huomioon, ettei rakenne pääse uudelleen vaurioitumaan. Home ja sienet tarvitsevat olosuhteet, jossa ne voivat kasvaa. Niitä olosuhteita meidän kodissa ei ole enää tarjolla. Kaikki on otettu huomioon sekä purku- että uudelleenrakennustöissä.

Materiaalivalintoja rintamamiesten tyyliin

Rintamamiestalo on alunperin rakennettu hygroskooppiseksi, eli rakenne on ollut hengittävä ja siinä on käytetty vain hengittäviä materiaaleja. Rintamamiestalojen kantavana rakenteenä käytettiin joko perinteistä hirsiseinää, tai lautarakenteista runkoa. Jälkimmäisessä, eli niin sanotussa "lautatalossa" puurungon välissä oli lämmöneristeenä sullottua sahanpurua, jonka molemmilla sivuilla oli lautavuoraus pitämässä eristettä paikoillaan. Ulkopuolella oli lisäksi vielä vuorilaudoitus suojaamassa seinän sisempiä osia sadeveden lahottavalta vaikutukselta- Yhdysvalloissa  keksitty puurunkorakenne oli kohtalaisen helposti rakennettavissa ilman erikoisvälineitä tai perinteistä kirvesmiestaitoa.





Puhtaalta paperilta

Nyt se on täällä, KEVÄT! Aurinko paistaa, linnut laulaa ja me aloitetaan kodin uudelleenrakennustyöt!! Tätä on odotettu.



Tauko on tehnyt hyvää, me ollaan vedetty henkeä, ladattu akkuja ja vietetty paljon aikaa lasten kanssa. Koko perhe on ehdottomasti tarvinnut tämän aikalisän. Arki on loksahtanut uomiinsa. Esikoinen on aloittanut autokoulun ja aikuistunut silmissä, kakkonen aloitti uuden mieluisan harrastuksen ja kolmosella on alkanut reipas uhmaikä meidän vanhempien riemuksi :)
Kuopuksesta on kasvanut aurinkoinen pian kymmenkuinen hymysuu, joka on juuri oppinut nousemaan pystyyn. Isosisarusten pieni lellikki ja välillä kauhistuskin, kun sisarusten tärkeät tavarat saa lattialle unohtuessaan kyytiä pikkuneidin kätösissä. 


Historiaa osa 2. Kultainen -80 luku?

On vuosi -79, talo alkaa käydä pieneksi viisihenkiselle perheelle ja pesutilojakin kaivataan. Alkaa suunnittelut laajennusta varten. Laajennukseen tulee lopulta 60m2 lisätilaa, makuuhuoneet, kaksi vessaa, vaatehuone, pesuhuone ja sauna.





1980 oli aikaa, jolloin taloja lisäeristettiin kiireellä ja "modernisoitiin", muovia piti laittaa ja paljon villaa, ettei nurkista vedä. Tuona aikakautena pilattiin niin paljon vanhoja hengittävärakenteisia taloja, ettei uskoisi. Meidän talo ei siis ole mikään poikkeus, vaan lähinnä sääntö. Piirustukset teetettiin arkkitehdillä, laajennukseen haettiin rakennuslupaa ja rakennustarkastaja hyväksyi työn.
tänäpäivänä tietämys on vähän erilainen, joskin virheitä ja väärinrakentamista tapahtuu edelleen, jokapäivä, tuhansissa taloissa.

Historiaa ja jänniä sattumia osa 1.

Karjalassa, Kurkijoen Raholassa maanviljelijä perhe pakkaa kiireellä omaisuutta evakkomatkaa varten. Koti pitää jättää, eikä ole tietoa näkeekö sitä koskaan enää. Muutaman kilometrin päässä, Elisenvaarassa, Aromäellä tavaroitaan pakkaa toinen suuri perhe. Perheet ovat tehneet peltokauppoja keskenään jonkin aikaa sitten, mutta eivät tunne toisiaan sen paremmin.