Erilaisten vaiheiden ja raskaan evakkomatkan päätteeksi Raholasta lähtenyt perhe päätyy Pöytyälle, Pihlavan kylään. Aletaan rakentaa perheelle uutta kotia Kurkijoelle jääneen tilalle. On vuosi 1948, kun ensimmäinen huone rintamamiestalossa saa lattian ja päästään asumaan taloon. Pihaan rakennetaan suuri navetta ja peltoja aletaan viljellä. Taloa rakentaa itselleen ja perheelleen mieheni isoisä, jota mieheni ei ikäväkseen ole koskaan tavannut, pappa ehti kuolla monta vuotta ennen mieheni syntymää. Tänäpäivänä tämä talo talousrakennuksineen kuuluu meille. Taloa pitää vaan kunnostaa, jotta se saadaan entiseen hohtoonsa ja meille tärkeä historia saadaan säilymään.
Aromäeltä lähteneen perheen evakkomatka päätyy viimein Loimaalle, 20 kilometrin päähän Pöytyältä. Sinne rakennetaan talo, sekä navetta. Peltoa on ympärillä viljeltäväksi ja elämä asettuu pian uomiinsa.Yksi lapsista, evakkomatkan alettua kolmevuotias tytär, on minun rakas isoäitini, joka on antanut minulle suuren kunnioituksen karjalaisia juuriani kohtaan.
Tänäpäivänä nämä kaksi perhettä ovat yhdistyneet, meidän kuopus 5kk ikäinen tytär on osa molempia näitä sukuja. Meidän perheessä ollaan ylpeitä Karjalaisista sukujuurista, emmekä koskaan lakkaa ihmettelemästä, mikä kohtalo meidät samantaustaiset toi yhteen.
Tarina jatkuu talomme historialla seuraavassa postauksessa.
Terkuin, Anna <3
Käy tykkäämässä blogin facebook sivusta tästä
