Historiaa osa 2. Kultainen -80 luku?

On vuosi -79, talo alkaa käydä pieneksi viisihenkiselle perheelle ja pesutilojakin kaivataan. Alkaa suunnittelut laajennusta varten. Laajennukseen tulee lopulta 60m2 lisätilaa, makuuhuoneet, kaksi vessaa, vaatehuone, pesuhuone ja sauna.





1980 oli aikaa, jolloin taloja lisäeristettiin kiireellä ja "modernisoitiin", muovia piti laittaa ja paljon villaa, ettei nurkista vedä. Tuona aikakautena pilattiin niin paljon vanhoja hengittävärakenteisia taloja, ettei uskoisi. Meidän talo ei siis ole mikään poikkeus, vaan lähinnä sääntö. Piirustukset teetettiin arkkitehdillä, laajennukseen haettiin rakennuslupaa ja rakennustarkastaja hyväksyi työn.
tänäpäivänä tietämys on vähän erilainen, joskin virheitä ja väärinrakentamista tapahtuu edelleen, jokapäivä, tuhansissa taloissa.




Tässä vielä terve talo

Alunperin rintamamiestalot on rakennettu hengittäväksi, eli hygroskooppiseksi niin, että sisätilojen kostea ilma haihtuu seinistä lämmön vaikutuksesta ulospäin. Tämä on toiminut hienosti niin kauan, kun materiaalit ovat olleet silloin käytettyjä, hygroskooppisia, kuten puu, puru, pinkopahvi, paperitapetit jne.

Kun tähän on lähdetty puuttumaan, on ongelmat valmiit. Jokaisen, joka remontoi vanhaa taloa, tai tekee mitään rakennustöitä, pitäisi perehtyä ensimmäisenä rakennusfysiikkaan, miten asiat toimii missäkin olosuhteissa. Ikävä kyllä näitä ei paljon ajatella, siihen törmää valitettavan usein esimerkiksi remontointiin liittyvissä facebook ryhmissä. Useimmiten sotketaan hengittävyys ja vetoisuus.

Seurauksia

Kun tuollaiseen rakenteeseen lisätään asioita, esimerkiksi lisäeristetään, se tulisi tietenkin tehdä samalla tavalla hygroskooppiseksi, eikä missään nimessä esimerkiksi liian paksuksi, jolloin hengittävyys ei enää toimi. Kun siihen sitten kuitenkin meidänkin talon tapauksessa on kuitenkin lisätty purun kanssa lasivillaa, muovia ja tukittu mm ulkoverhouksen tuulettuvuus, on ongelma syntynyt. Mineraalivillaahan ei kannattaisi koskaan laittaa purun kanssa samaan tilaan/yhdessä, koska niiden fyysinen toiminta rakenteessa on erilainen, kosteus tiivistyy purun ja villan väliin, eikä pääsekään haihtumaan.

Meidän talossa, kuten niin ikävän monissa muissakin, virheet ei loppuneet tähän. Laajennusta suunniteltaessa ei otettu huomioon talon tuulettuvan alapohjan toimintaa, vaan rakennettiin laajennus laattapohjalla ruoraan päin entistä rossisokkelia kissanluukkuineen ja tukittiin näin tuuletus alapohjasta kahdelta seinältä. Rossipohjaan ei jäänyt tässä yhteydessä myöskään minkäänlaista tarkastusluukkua. Tästä seurauksena laajat kosteusvauriot alapohjan rakenteissa.




kuvassa alapohjaa korjattuna



Lisäksi -80 luvulla valmistuneen laajennusosan kattoon ei ajan tavan mukaisesti laitettu aluskatetta, eikä uuteen yläpohjaan tuuletusta, jottei mistään vaan vetäisi... Seurauksena sitten 30 vuoden kondenssivedestä osin valuvan märät lasivillat ja umpihomeiset puurakenteet siinä ympärillä.






 Yhdeksi ongelmaksi muodostui ulkoseinää vasten rakennetut kiinteät komerot yhdessä huoneessa. Niiden taakse oli tiivistynyt kosteus, joka ei pääsyt kuivumaan mihinkään ja se homehdutti kaapin, sekä sen takana olleen seinän rakenteet.

Tässä isompia esimerkkejä, miten joskus ihan validit rakennustavat on nykypäivän tietämyksellä olleet tuhoisia. Meille tämä on ollut kova koulu, ihan oikeastikin, sillä tämä on saanut meidät opiskelemaan rakentamisesta, rakenteista ja rakennusfysiikastakin kaiken saatavissa olevan materiaalin, mitä olemme löytäneet. Olemme ottaneet selvää kaikesta mahdollisesta, jotta saamme rakennettua talostamme terveen kodin meidän perheelle. Monet luulee, että kerran hometalo, on aina hometalo, mutta tuo pitää paikkaansa vain, jos korjauksia ei tehdä oikein, tai ongelmat on sellaisissa rakenteissa, joita ei pystytä luotettavasti ja asianmukaisesti korjaamaan.

Näillä eväillä me lähdetään rakentamaan meidän kodista uudelleen se hengittävä, tuulettuva ja ennenkaikkea terve rintamamiestalo, jollaiseksi se on alunperin tarkoitettu. Työt alkaa uudelleen pian ja ehkä jo syksyllä pääsemme vihdoin takaisin kotiin <3

Anna