Kodinrakennusta lapsiperheessä

Blogi on ollut toipumislomalla leikkauksen jäljiltä. Leikkauksesta toipuminen on ollutkin hieman työläämpää ja hitaampaa, kun alunperin olin ajatellut, joten nyt pitää kiriä kirjoittamisen kanssa. Toimenpiteen jäljiltä olen ollut melko väsynyt ja keskittyminen tavallisiinkin arkisiin asioihin on ajoittain hankalaa, kirjoittaminen ei yksinkertaisesti ole oiken sujunut, kun vasta nyt.

Lähdemme tällä viikolla koko perheen voimin hengähtämään aurinkolomalle Rodokselle, eiköhän siellä tule toipumiseenkin vauhtia. Raksalla ei tapahdu meidän poissaollessa mitään, mutta tähän mennessä meillä onkin jo mun leikkauksesta ja lepäämisestä huolimatta saatu aikaiseksi melko paljon ja pääsen raportoimaan edistymistä vähän tiuhempaan tahtiin.





Ilman leikkauksia ja terveyshuoliakin arki nelilapsisessa kotia rakentavassa perheessä on melko hektistä, vaikka olenkin hoitovapaalla ja kotona lasten kanssa. Mies herää aamuisin ennen viittä töihin ja menee suoraan töistä ainakin viitenä päivänä viikosta raksalle. Minä pyöritän huushollia väliaikaiskodissa, ajan raksan ja kodin väliä, kuskaan lapsia harrastuksiin ja kerhoihin ja yritän pitää perheen nälättömänä ja pyykkivuoren mahdollisimman matalana. Ruokahuolto raksalla toimii grillillä ja keittolevyllä, joten yleensä lasten kanssa syömme toisen lämpimän aterian kotona ja toisen raksalla. Kuopus on vielä vaipoissa, eikä aktiivisesti kävele, joten elämä retkiolosuhteissa näin sateisena kesänä ei ihan joka päivä houkuta aamusta iltaan. Edelleen neljän lapsen äitinä minut lähes päivittäin yllättää, miten vähän yksivuotiaan kanssa pystyy tekemään "omia hommia" :) se kyllä näkyy ainakin sekä väliaikaiskodin, että oman tilan nurmikosta ja kukkapenkeistä.

Me ollaan oltu pian kaksi vuotta evakossa, purettu koti atomeiksi ja rakennettu hitaasti, mutta varmasti kotia uudelleen. Väliaikaiskotimme ja tilamme, eli raksan välissä on 16km välimatka, joka monena päivänä ajetaan kahteenkin kertaan eestaas. Rakennustyö on kestänyt kauan monestakin syystä, vuorotellen on loppunut rahat tai voimat, olen ollut raskaana, syntyi vauva, sairastuin..
elämä ja lasten lapsuus on käynnissä kokoajan, raksa ei siis ole aina se päälimmäisin ja kiireellisin asia, vaikka se ehkä monille olisi sitä. Me ollaan haluttu pitää perhe tiivinä ja viettää aikaa yhdessä. Vakava sairaus saa ymmärtämään, että raksa odottaa kyllä, elämä välttämättä ei.



Lapset on tottuneet meidän raksarytmiin, pienemmät ei edes muista aikaa ennen hometta ja evakkoonmuuttoa, tai no pieninhän on syntynytkin vasta evakossa asuessa. Isommatkaan ei enää jaksa edes joka viikko kysyä millon me päästään muuttamaan kotiin, ehkä se hetki tulee sitten iloisena yllätyksenä, kun se koittaa.



Arki soljuu omissa uomissaan ja raksasta on tullut osa elämää, hallittua kaaosta.
Aamuisin meillä noustaan ylös puoli kahdeksalta ja keitetään puuroa, perjantaita ja maanantaita lukuunottamatta lähdemme noin kymmeneltä raksalle, siellä riittää puuhaa, vaikka ei avattaisi edes talon ovea. Maanantaisin ja perjantaisin kolmosella on päiväkerhoa, jolloin olemme aamupäivän evakkokodissa ja iltapuolen raksalla logistisista syistä.
Isäni rakensi tänä kesänä lapsille leikkimökin, jotta heilläkin olisi oma  "raksa" jota laitella kuntoon, se on helpottanut aika paljon meidän aikuistenkin hommien tekoa siinä tontilla ja on tuonut toivoa lapsille siitä, että rakennustyömaat yleensä joskus valmistuu. Lapset on myös taitojensa mukaan välillä apuna ihan rakennushommissakin, mutta muuten ainakin laudanpätkien siivoamisessa, pihatöissä ja tietenkin tilamme eläintenhoidossa. Minun ja lasten hommia onkin se yleinen siisteys ja asioiden sujuvuus, logistiikka, muonitus ja suunnittelupuoli.



Leikkimökin lisäksi lapsilla on toki tilalla tekemistä, onhan siellä monesta rakennustyömaasta poiketen valmis pihapiiri, vaikka se onkin vähän koneista ja rakennustarvikkeiden - ja jätteen siirtelystä kärsinyt. Päivät kuluu siis iästä riippuen trampalla, hiekkalaatikolla, pupujen ja kanojen touhuja seuraten, koiran kanssa leikkiessä ja on siinä talonrakennuksen sivussa rakennettu myös laudanpätkistä lennokkeja ja muita härpäkkeitä.


Kuopus nukkuu nykyään yhdet päiväunet, sen kahden tunnin aikana mä yritän ehtiä tekemään raksalla kaikki, mihin tarvitan mun kaksi kättä. Mies tekee suurimman osan itse, suurena apuna on meidän molempien isät. Talkoisiin ei muuten oikein kukaan enää halua tulla, eikä ihme, kun on jo kaksi vuotta tässä raksattu. Ystävät ei uskalla pian vastata meille edes puhelimeen, ettei taas pyydetä talkoisiin.. voi olla, ettei kukaan ensimmäisen vuoden aikana uskalla meidän valmiiseenkaan kotiin kylään, jos vaikka jotain listoja joutuu kuitenkin vielä laittamaan :) Vieraana työvoimana meillä on enää sähkö- ja putkimies. Tulevia kaivuutöitä myöten mies haluaa tehdä itse lähes kaikki, koska valvonta toimii silloin siinä samalla ja tietää, että asiat tulee tehtyä varmasti sillä laadulla, kun me halutaan. On helpompi nukahtaa iltaisin sitten valmiissa kodissa, kun ei tarvitse miettiä teippasiko Terttu-Petteri varmasti jokaisen ilmasulkupaperin tiiviisti, tai ruuvasiko Juho-Marjatta sittenkin jonkun ruuvin paperista läpi eristeisiin.. Kun itse tekee, saa juuri sellaisen, kun sattuu tulemaan. Syksyn mittaan minäkin yritän saada lapsia välillä mummilaan hoitoon, jotta pääsen miehen avuksi. Hommaa kuitenkin riittää vielä pitkäksi aikaa useammallekin käsiparille.

Alkusyksyisin terveisin, Anna <3