Luopumisen tuskaa

Kuinka sitä ihminen kiintyykään tavaraan. Tuntuu kun osa itseä olisi jotenkin kiinni matoissa, sohvissa, tuoleissa, kirjoissa ja varsinkin esimerkiksi paperisissa valokuvissa..



Tällä viikolla on siis alettu hävittää varastoissa olevaa homeen keskellä asunutta tavaraa, polttamalla, koska emme uskalla antaa sädesienen saastuttamaa tavaraa kenellekään eteenpäin. Valokuvat, asiakirjat, kirjat ja lasten piirustukset ja askertelut säästetään, mutta suljetaan varastolaatikoihin säilytettäväksi.



Kaikki irtain, joka on ollut talossa hävitetään, astiat ja jotkut metalliset esineet saadaan pesuilla käyttökuntoiseksi. Joudumme siis käytännössä hankkimaan viidelle hengelle kaiken tarvittavan uudelleen.. Onneksi on ihania ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat meille lahjoittaneet  mm. liinavaatteita ja ruokailuryhmän. Niitä olisimme muuten ilman nytkin, koska rahat ei vaan tämän katastrofin keskellä riitä millään uuteen irtaimistoonkin... läppärikin on lainassa, että saan blogia kirjoitettua...
 

Ei ole olemassa mitään virallista auttavaa tahoa, joka auttaisi homehelvetin keskelle joutuneita perheitä. Olemme saaneet apua ystävien ja sukulaisten lisäksi seurakunnan diakonilta. Hänen järjestämänsä taloudellinen apu auttoi järjestämään lapsille joulun. Vakuutukset ei korvaa mitään, ei pilalle mennyttä irtaimistoa, evakkoasumista, ei mitään. Kun omistusasunto on terveydelle vaarallinen, eikä siellä voi asua, joudut tyhjän päälle, jos ei ole hyvää turvaverkkoa, tai paljon ylimääräistä pankkitilillä. Home vie rahat, omaisuuden ja terveyden.


Käyhän tykkäämässä blogin sivusta myös facebookissa  tästä